Formula 1 VPN-Suomi

Yleinen

Tervehdys ja muutama miete tältä päivältä

27.10.2013, johqu

En ole aiemmin kirjoittanut blogia, mutta nyt kun asiat omassa elämässä on jokseenkin päin mäntyä tuli tarve pitää jonkinlaista päiväkirjaa. Keventää mieltä. Olen 27-vuotias, kohta kolme vuotiaan pojan äiti sekä opiskelija. Päivät menee koulussa ja illat kotona sekä harrastuksissa. Harrastuksena sali 3x viikko sekä pari kertaa viikossa muuta liikuntaa. Lapsen kanssa olen yksin. Aina silloin tällöin poika on isällään epäsäännöllisen säännöllisesti. En tällä hetkellä seurustele.

Viime viikon teemana on ollut pohdinnoissa rakkaus. Mitä rakkaus on? Arkea vai juhlaa? Voiko rakkaus aina olla kivaa? Tuntuu, että omassa elämässä tällä hetkellä on rakkaus silkkaa kidutusta. Tämän vuoden puolella menin ihastumaan erääseen ihmiseen. Aluksi suhde oli täysin fyysinen yli vuoden ja toimi siten, että aina välillä nähtiin ja oltiin yhdessä hetki ja sen jälkeen jatkettiin taas omaa elämää. Keväällä kuitenkin tuli muutakin yhteistä toimintaa kuin vain seksi. Käytiin uimassa ja lenkillä ja muuta. Silti kyseinen ihminen ei tahtonut muuta. Itselle moinen oli kidutusta. Kesällä tapahtui kaikkea ja sen jälkeen sovittiin ettei nähdä hetkeen.

Menikin kuukausi kun kyseinen ihminen soitti ja juteltiin kaikkea. Tästä kului taas kuukausi ja hän soitti ja nähtiin. Vietettiin iltapäivä sängyssä ja leffaa katsoen. Seuraavalla viikolla käytiin taas yhdessä uimassa. Meni pari viikkoa taas ja taas hän soitti ja taas tietty nähtiin ja vietettiin yhdessä yö ja seuraava päivä. Hyvästellessä hän vielä suuteli. Seuraavalla viikolla olimme sopineet, että menen hänelle asiakkaaksi hierottavaksi. Se olikin ihanaa ja hieronnan loputtua hän ehdotti, että menisimme yhdessä lounaalle. Suostuin tietysti. Lounaan jälkeen erosimme ja sen jälkeen ei taas mitään.

Eniten ottaa päähän se, että vaikka joka kerta vannon ettei enää ikinä, niin silti aina vaan uudelleen ja uudelleen. Miksi pitää välittää niin paljon, että jaksaa sietää suoranaista hyväksi käyttöä? Miksi ei voi olla tarpeeksi vahva, että sanoo ei? Ja toisaalta hieronnan ja lounaan jälkeen suorastaan leijuin vaaleanpunaisissa pilvissä. Voi tsiisus, että hävettää oma typeryys. Aina, kun ajattelee, että nyt on kaikki taas hyvin ja ei enää ikinä nähdä ja voin vihdoinkin jatkaa omaa elämää eteenpäin niin taas hän soittaa. Miksi sydämen ääni on vahvempi ku järjen?


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *