Tänään alkoi viimeiset lähiviikot ennen joulua. Kolme viikkoa ja sitten on 12 viikkoa vapaata = aikaa tehdä opinnäytetyö + kaikki muut rästit. Tiesin, että tarvii jaksaa monta tuntia taas istua aloillaan ja sovinkin heti aamusta treffit kaverin kanssa uimaan. Klo 6.30 pulahdin siis altaaseen. Tuli uitua ja vesijuostua vajaa tunti. Päälle sauna ja kotona tehty smoothie. Ihana aloitus siis sateiselle päivälle.
Koulussa iskikin taas epäusko siihen, että ikinään saa sen suoritettua loppuun. Puuttuu vielä muutamia juttuja ja opinnäytetyö. Koulullaan työskenneltiin ryhmässä ja päästiin sitten aiemmin kuin piti. Nyt välipalaa ja yhden tehtävän tekoa ja neljältä hakemaan lapsi hoidosta. Lapsi asettaa oman haasteensa opiskeluun. Pitäisi olla rauhallista, että voi keskittyä lukemaan ja vielä osaisi kirjoittaa lukemastaan jotakin järkevää. Ja kolme vuotias poika on kaikkea muuta kuin hiljainen ja rauhallinen. Koko iltaa ei viitsi piirrettyjäkään pyörittää…
Tällä hetkellä rakkausahdistusta on taas vähemmän… Tai ehkä on tänään ollut vähemmän aikaa ajatella. Ja kun ei edes tiedä mitä ajattelisi. Jos jotakin tuntee niin mitä väliä sillä on, kun toinen tuntee eri tavalla. Parempi koittaa taas kerätä itsensä ja antaa ajan kulua ja toivoa, että tää on viimeinen kerta hänen kanssaan. Ja liikunta auttaa kaikkeen. Siitä tulee parempi olo ja jos vituttaa niin laittaa vähä enempi painoo niin fyysinen kipu saa unohtaan henkisen 🙂 Tänään en vaan jaksa murehtia. Mä haluan olla onnellinen.
-Johqu